Meren ympäröimä kotini

Tuuli humisutti hiuksiani. Nojasin laivan kaiteeseen. Laiturilla oli ihmisiä, jotka olivat tulleet laivaa vastaan. He ottivat tavaroita vastaan, kun laiva oli ensin kiinnitetty laituriin.

Matkustajat menivät laskusiltaa pitkin alas. Äiti ja isä rupesivat keräämään tavaroita kottikärryihin. Huikkasin heille lähteväni jo kotiin. Laiturilta oli vielä "pitkä" kävelymatka kotiin.

Kävelin ensin ohi hotellialueen. Se oli ennen ollut kasarmialuetta, mutta se oli myyty ja siitä oli tehty hotelli. Sitten laskeuduin alas mäkeä Hembygdsgårdenin vierestä. Kesällä siinä talossa pidettiin paljon kaikenlaisia juhlia, mutta talvella siellä ei tapahtunut paljon mitään. Paitsi että siellä oli kirjasto. Se oli vain yksi pieni huone ja auki vain kerran viikossa, mutta kyllä siellä lukemista riitti. Ainakin jos ei ollut hirveä ahmijalukija.

Kävelin rantaa pitkin kotitaloamme kohti. Ohitin pienen kyläkaupan ja toisen ison laiturin. Lopulta olin pihallamme. Menin sisään. Talo oli melko iso, ainakin verrattuna muihin saaren taloihin, mutta meidän suurperheemme käytössä se tuntui jopa pieneltä.

Mutta talo sinänsä ei ollut varsinainen kotini. Vaan koko saari. Majakka keskellä, meri ympärillä, kaikki ihmiset, jotka olivat aina toisilleen ystävällisiä.

Menin takaisin ulos ja suunnistin majakalle. Haistelin rikasta meri-ilmaa täysin siemauksin. Kiipesin mäkeä ylös ja istuin erään kallion reunalle. Olin istunut siinä monta kertaa aiemminkin. Kun olin masentunut tai joskus iloisenakin. Hymyilin merelle. Tylsän hammaslääkärireissun jälkeen olin vihdoin kotona.

Seuraavana päivänä lähdin isän kanssa viemään verkkoja vesille. Oli melkein tyyntä. Laskettuamme verkot ajoimme vielä muutaman kierroksen pienen saaren ympäri.

Katselin kauas avomerelle. Olin monta kertaa kuvitellut purjehtivani kauas pois...

Joskus minun olisi täältä lähdettävä, mutta toivoin, ettei se päivä koskaan koittaisi.

Hanna Timisjärvi
12 vuotta